maanantai 7. huhtikuuta 2008



SIJAISTOIMINTAA
Minun pitäisi hakea töitä. Ei yhtään huvita. Sen sijaan siivosin lasten vaatekaapin. Ja aloin virkata.
Innostuin virkkaamisesta viime kesänä, kun odottelin Unin syntymää. Ensimmäiseksi väkersin mustan neliskanttisen patalapun. Olin aikaansaannoksestani vilpittömän onnellinen. Koulun käsityötunneilla sain aikaan vai patakolmion. Patalappua seurasi kasa epämääräisiä kukkasia ja epäonnisia isoäidin neliöitä. Sitten Stitch 'n bitch-ohjetta mukaillen nallekarhu naapurin pikkuiselle tytölle. Sekä yksi jänis omaan käyttöön.



Seuraavaksi aloitin Myrskyn toiveesta merirosvopaidan virkkaamisen. Sain takakappaleen valmiiksi ja osan etupuolen kuviosta. Sitten syntyi Uni. Tänään kaivoin pitkän tauon jälkeen pääkallopaidan esiin. Merirosvot ovat edelleen pop, mutta Myrsky on kasvanut monta senttiä ja paita näyttää harmillisen naftilta. Paidan jälkeen ehkä pari inkapipoa. Ellei se työnhaku ala yllättäen kiinnostaa.

tiistai 1. huhtikuuta 2008


LINTUJEN KAUPUNKI
Minun isäni pitää luontodokumenteista, asioiden suunnittelusta, saksalaisista poliisisarjoista, Janssonin kiusauksesta, väittelystä - ja pikkulinnuista. Lintuystävilleen hän on rakentanut kymmeniä pönttöjä vanhempieni talon pihapiiriin ja lähimetsään. Isäni sairastui vakavasti 1999, eikä pysty enää kävelemään, liikuttamaan käsiään tai edes hengittämään itse ilman koneen apua. Alla osa kartasta, jonka hän piirsi uusien pöntönhuoltajien avuksi. Kartta on piirretty tietokoneella pienen otsaan kiinnitetyn tarran avulla. Insinööri-tyypin ihmisenä hän varmasti nautti kartan tekemisestä. Isäni itse kirjoitti minulle näin:

On aamuhämärä, kello on jotain kuusi, kun kirjoittelen tätä avoimen ikkunan ääressä. Vaikka minun elämäni ei todellakaan ole mikään kuorrutettu sokerikakku, niin näin keväällä kun kuuntelee mustarastaan ja punarinnan kilpalaulua, on se vaan jonkinmoinen kermaleivos kuitenkin. Punarinta laulaa aivan tuossa lammen rannassa. Vielä viime vuonna se pesi talon metsän puolella. Taitaa olla sen verran aikoinani metsittämäni pellon puut kasvaneet, että se on sinne uskaltautunut. Nyt siellä lensi jopa kevään ensimmäinen lehtokurppakin - sen tunnistaa helposti litisevästä lentoäänestä. Se on myös näitä hämärän lintuja. On se kumma miten kaikella luonnossa on aina keväällä valtava kiire. Se saa aikaan kiireen jopa minullekin. Pitäisi pikimmiten tyhjentää ja kunnostaa kaikki nuo pihapiirin kolmekymmentä lintujen asumusta.


maanantai 31. maaliskuuta 2008


MUKSIS
Ihana aurinko. Ihana Uni, tänään 7 kuukautta, nousee pystyyn tukea vasten, tulee muksahdellen alas.

Ja näyttää kieltä maailmalle.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

RINNE-NIINIKOSKI
Rinne-Niinikosken työhuoneen tyhjennyksestä löytyi kaksi unenomaista paitaa; melankolinen maisema ja siivet. Näissä printeissä on kaunis valo.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

TUNTEMATON YSTÄVÄ
Facebook on outo paikka. Täysin tuntematon lähetti minulle ystäväpyynnön. Daniel Andrès Molina Sierra. Ajattelin jo painaa ignore, kun huomasin että meillä on yksi yhteinen ystävä: pallon toisella puolella majaileva sisareni Humppa. (Sisareni kutsuu minua nimellä Körtti. Tällä ei mitään tekemistä uskonnon kanssa. Olen vankkumaton ateisti.) Humppa mainitsi viimeksi tapailleensa nuorta taiteilijaa. Sen täytyi olla tämä. Kävin tietenkin heti tarkistamassa Danielin profiilin. Että millainen mies. Oi mitä hienoja asioita löysinkään! Ihastuin näihin olioihin välittömästi. Kiitos kutsusta. Luulen, että tulemme toimeen mainiosti.






maanantai 17. maaliskuuta 2008


MESTARISUKELTAJA
Eilinen oli aivan erityinen päivä.
Käymme joka sunnuntai lasten kanssa sisarusuinnissa. Myrsky aloitti vauvauinnin jo kolmekuisena ja hänestä kehittyikin vähitellen melkoinen vesipeto. Kaksivuotiaana Myrsky hyppi altaan reunalta veteen, sukelsi pohjasta leluja ja ui pitkiäkin matkoja veden allla. Nappulauinti päättyi Myrskyn täyttäessä kolme ja päätimme jatkaa harrastusta omatoimisesti uimahallissa. Sitten iski laiskuus ja rutiinikyvyttömyys. Seuraavan puolen vuoden aikana kävimme uimassa kolme kertaa. No, voisimmehan mennä sisarusuintiin sitten pikkusiskon kanssa. Kun sisarusuinti tammikuussa alkoi, Myrsky oli unohtanut sukeltamisen! Vettä meni silmiin ja nenään. Koko hauskuus oli poissa. Myrsky ei halunnut edes puhaltaa veteen kuplia. Asia harmitti Myrskyä paljon ja harmistus muuttui kiukkuiluksi ja kiusanteoksi. Sitten eilen aivan yllättäen Myrsky loikkasi veteen ja sukelsi! Noin vain. Perään tehtiin monta reimuntäytteistä loikkaa lisää. Äidin aarteista löytyi sukeltajamestarille mitali ja uinnin päälle juotiin vielä mitalimehut.

KEHITYSMAAN LAPSIA
Päätin lisätä tänne vielä muutaman, tällä kertaa omatekoisen, paperinuken lapsuudesta. Tämä joukkio perustuu Birgitta Ekin ja Ulf Hultbergin lastenkirjasarjaan köyhissä oloissa elävistä equadorilaisista lapsista. Kirjat antoivat kasvot "kehitysmaiden lapsille" ja eriarvoisuudelle enkä koskaan pystynyt leikkimään näillä itkemättä samalla ainakin hiukan. Tässä he tulevat: kengänkiillottaja Pedro, suurkaupungin slummiin syntynyt Cecilia, intiaanityttö Manuela ja banaaniplantaasilla työskennellyt Fernando.

Löysin Manuelasta kertovan kirjan jokin aika sitten kirpputorilta. Jälleennäkeminen oli lämmin.