SIJAISTOIMINTAA
Minun pitäisi hakea töitä. Ei yhtään huvita. Sen sijaan siivosin lasten vaatekaapin. Ja aloin virkata.
Innostuin virkkaamisesta viime kesänä, kun odottelin Unin syntymää. Ensimmäiseksi väkersin mustan neliskanttisen patalapun. Olin aikaansaannoksestani vilpittömän onnellinen. Koulun käsityötunneilla sain aikaan vai patakolmion. Patalappua seurasi kasa epämääräisiä kukkasia ja epäonnisia isoäidin neliöitä. Sitten Stitch 'n bitch-ohjetta mukaillen nallekarhu naapurin pikkuiselle tytölle. Sekä yksi jänis omaan käyttöön.

Seuraavaksi aloitin Myrskyn toiveesta merirosvopaidan virkkaamisen. Sain takakappaleen valmiiksi ja osan etupuolen kuviosta. Sitten syntyi Uni. Tänään kaivoin pitkän tauon jälkeen pääkallopaidan esiin. Merirosvot ovat edelleen pop, mutta Myrsky on kasvanut monta senttiä ja paita näyttää harmillisen naftilta. Paidan jälkeen ehkä pari inkapipoa. Ellei se työnhaku ala yllättäen kiinnostaa.

LINTUJEN KAUPUNKI
Minun isäni pitää luontodokumenteista, asioiden suunnittelusta, saksalaisista poliisisarjoista, Janssonin kiusauksesta, väittelystä - ja pikkulinnuista. Lintuystävilleen hän on rakentanut kymmeniä pönttöjä vanhempieni talon pihapiiriin ja lähimetsään. Isäni sairastui vakavasti 1999, eikä pysty enää kävelemään, liikuttamaan käsiään tai edes hengittämään itse ilman koneen apua. Alla osa kartasta, jonka hän piirsi uusien pöntönhuoltajien avuksi. Kartta on piirretty tietokoneella pienen otsaan kiinnitetyn tarran avulla. Insinööri-tyypin ihmisenä hän varmasti nautti kartan tekemisestä. Isäni itse kirjoitti minulle näin:

On aamuhämärä, kello on jotain kuusi, kun kirjoittelen tätä avoimen ikkunan ääressä. Vaikka minun elämäni ei todellakaan ole mikään kuorrutettu sokerikakku, niin näin keväällä kun kuuntelee mustarastaan ja punarinnan kilpalaulua, on se vaan jonkinmoinen kermaleivos kuitenkin. Punarinta laulaa aivan tuossa lammen rannassa. Vielä viime vuonna se pesi talon metsän puolella. Taitaa olla sen verran aikoinani metsittämäni pellon puut kasvaneet, että se on sinne uskaltautunut. Nyt siellä lensi jopa kevään ensimmäinen lehtokurppakin - sen tunnistaa helposti litisevästä lentoäänestä. Se on myös näitä hämärän lintuja. On se kumma miten kaikella luonnossa on aina keväällä valtava kiire. Se saa aikaan kiireen jopa minullekin. Pitäisi pikimmiten tyhjentää ja kunnostaa kaikki nuo pihapiirin kolmekymmentä lintujen asumusta.

MUKSIS
Ihana aurinko. Ihana Uni, tänään 7 kuukautta, nousee pystyyn tukea vasten, tulee muksahdellen alas.

Ja näyttää kieltä maailmalle.

RINNE-NIINIKOSKI
Rinne-Niinikosken työhuoneen tyhjennyksestä löytyi kaksi unenomaista paitaa; melankolinen maisema ja siivet. Näissä printeissä on kaunis valo.

TUNTEMATON YSTÄVÄ
Facebook on outo paikka. Täysin tuntematon lähetti minulle ystäväpyynnön. Daniel Andrès Molina Sierra. Ajattelin jo painaa ignore, kun huomasin että meillä on yksi yhteinen ystävä: pallon toisella puolella majaileva sisareni Humppa. (Sisareni kutsuu minua nimellä Körtti. Tällä ei mitään tekemistä uskonnon kanssa. Olen vankkumaton ateisti.) Humppa mainitsi viimeksi tapailleensa nuorta taiteilijaa. Sen täytyi olla tämä. Kävin tietenkin heti tarkistamassa Danielin profiilin. Että millainen mies. Oi mitä hienoja asioita löysinkään! Ihastuin näihin olioihin välittömästi. Kiitos kutsusta. Luulen, että tulemme toimeen mainiosti.

MESTARISUKELTAJA
Eilinen oli aivan erityinen päivä.
Käymme joka sunnuntai lasten kanssa sisarusuinnissa. Myrsky aloitti vauvauinnin jo kolmekuisena ja hänestä kehittyikin vähitellen melkoinen vesipeto. Kaksivuotiaana Myrsky hyppi altaan reunalta veteen, sukelsi pohjasta leluja ja ui pitkiäkin matkoja veden allla. Nappulauinti päättyi Myrskyn täyttäessä kolme ja päätimme jatkaa harrastusta omatoimisesti uimahallissa. Sitten iski laiskuus ja rutiinikyvyttömyys. Seuraavan puolen vuoden aikana kävimme uimassa kolme kertaa. No, voisimmehan mennä sisarusuintiin sitten pikkusiskon kanssa. Kun sisarusuinti tammikuussa alkoi, Myrsky oli unohtanut sukeltamisen! Vettä meni silmiin ja nenään. Koko hauskuus oli poissa. Myrsky ei halunnut edes puhaltaa veteen kuplia. Asia harmitti Myrskyä paljon ja harmistus muuttui kiukkuiluksi ja kiusanteoksi. Sitten eilen aivan yllättäen Myrsky loikkasi veteen ja sukelsi! Noin vain. Perään tehtiin monta reimuntäytteistä loikkaa lisää. Äidin aarteista löytyi sukeltajamestarille mitali ja uinnin päälle juotiin vielä mitalimehut.

KEHITYSMAAN LAPSIA
Päätin lisätä tänne vielä muutaman, tällä kertaa omatekoisen, paperinuken lapsuudesta. Tämä joukkio perustuu Birgitta Ekin ja Ulf Hultbergin lastenkirjasarjaan köyhissä oloissa elävistä equadorilaisista lapsista. Kirjat antoivat kasvot "kehitysmaiden lapsille" ja eriarvoisuudelle enkä koskaan pystynyt leikkimään näillä itkemättä samalla ainakin hiukan. Tässä he tulevat: kengänkiillottaja Pedro, suurkaupungin slummiin syntynyt Cecilia, intiaanityttö Manuela ja banaaniplantaasilla työskennellyt Fernando.

Löysin Manuelasta kertovan kirjan jokin aika sitten kirpputorilta. Jälleennäkeminen oli lämmin.

KEIJUPOIKA
Poikani sai elämänsä ensimmäisen kutsun teemasynttäreille, tarkemmin sanoen keijuprinsessa-syntymäpäiville. Myrsky päätti pukeutua poikakeijuksi. Mutta mistä on pienet keijut tehty?

Tähän keijuun tarvittiin:
yksi suloinen poikalapsi
vanha vihreä trikoopaita
savunsiniset pussihousut
pala punaista villakangasta
pala vaaleansinistä organzaa
pala tummanvihreää samettia
pussillinen kimaltelevia tähtiä
kuumaliimaa
tärkkiä
taikasauva

Mallia siipiin etsittiin vanhasta hyönteiskirjasta. Valitsimme ukonkorennon siipiparin.


Entä mitä kahdelle pienelle vaaleanpunaiselle keijuprinsessalle voisi antaa lahjaksi? Kartan prinsessarihkamaa ja päädyin lopulta Schleichin muovieläimiin: hevosia, bambi, siili, karitsa ja sammakko. Sopivat kortit löytyivät vanhasta lottopelistä.

Sitten tein kardinaalivirheen. Pakkasin eläimet pääsiäismuniin! Olen syntynyt itse aivan joulun kynnyksellä. Lapsena toivoin, että olisin syntynyt jonakin toisena päivänä. Synttäreillä joulu tunki sisään ovista ja ikkunoista. Sain lahjaksi joulupaperiin pakattuja kuusenkoristeita ja suklaapukkeja. Oloa helpotti vähän kun kodin riisui juhlien ajaksi joulukoristeista ja tarjosi vieraille mansikkakakkua.

TRAKTORI
Vierailimme Herttuattaren luona Keravalla.
Veimme tuliaiseksi traktorin.

Vanha Fisher Price -traktori

KUUSI KUUKAUTTA

Tänään juhlimme kummien kanssa Unin ensimmäistä vuoden puolikasta ilmapalloin ja intialaisella aterialla. Uni on oppinut puolessa vuodessa monta tärkeää taitoa. Uni osaa muun muassa päristä, ryömiä, rummuttaa pöydän pintaa ja matkia täydellisesti metron ulinaa. Tänään repertuaariin tuli yksi hieno temppu lisää: vilkutimme vieraille hei hei.

Isoveljen ilmapallopropelli

PAPERINEN TYÖVÄENLUOKKA
Esikoiseni on innostunut leikkimään paperinukeilla. Siksi teimmekin yhdessä kellariin retken ja kaivoimme esiin omat vanhat paperinukkeni. Rakastin pienenä paperinukkeja. Jokainen paperinukkeperhe sai oman kirjekuoren, jonka päälle oli piirretty talo, jossa perhe asui, kadun nimi ja talon numero. Yhdessä namä kuoret muodostivat kokonaisen kaupungin. Jokaisen nuken taakse oli merkitty nuken nimi, ikä ja ammatti, joihinkin myös muita tärkeitä tietoja kuten "käy jumpassa" tai "alkoholisti". Minua kiehtoi erityisesti työväenluokka. Tässä yksi retro duunariperhe. Tämä perhe asui osoitteessa Piskinkuja 5.

Liisa Lahti, siivooja. Huomatkaa hieno peruukki.

Martti Lahti, hitsaaja.

Mikko lahti, 11. Pelaa jalkapalloa.

Minna Lahti, 10. Tanssii balettia. Nimetön mäyräkoira.

Lotta Lahti, 6.

PARIISI
Uusimmassa Nyt-liitteessä oli juttu suomalaisista suunnittelijoista Pariisin muotiviikoilla. Hyvä Paola, Jasmin, Tuomas ja Anna!
Sitten yhtäkkiä tajusin, etten tahtoisi olla tuolla. En edes katsomon puolella.
Se ajatus tuntui jotenkin kauhean hyvältä.

täpätäpätäps

Pariisissa voisin kyllä olla. Kierrellä kortteleita. Syödä eväitä puistossa.

MYRSKY
Kolmevuotiaat ovat ihania! Toisinaan kolmevuotiaat ovat hermoja raastavia.
He nimittäin "tikittävät".
Lunta! Pulkkamäki! Hauskaa! Mutta. Kymmenen minuutin matka mäkeen kestääkin puolitoista tuntia. Matkalla olohuoneesta eteiseen tulee vastaan legoraketti, johon täytyy vielä lisätä pari osaa. Eteisen pöydältä löytynyt kolikko on vietävä välittömästi kukkaroon. Ikkunoista tulviva auringonpaiste aikaansaa halun sovitella hattuja ja aurinkolaseja. Voisiko saappaat pukea ensin ja sitten vasta haalarin? Posteljooni pudottaa luukusta mainoksen, joka täytyy vielä selailla ennen lähtöä. Pysähtyykö hissi jokaiseen kerrokseen, jos painaa kaikkia nappuloita? Jokaisen kinoksen päälle on kiivettävä, koskemattomaan hankeen on jätettävä jälki, tielle osunut keppi otettava matkaan. Samoin suuressa tyhjässä tilassa on juostava. Lätäkköön täytyy hypätä. Ventovieraan hassua tukkaa tekee mieli pörröttää. Niin se vain on. Tarve on pakonomainen. Kuin aivastus. Uhkailulla, kiristyksellä ja lahjonnalla tarvetta voi hetken onnistua lykkäämään. Mutta lopulta on kuitenkin aivastettava.

Tänään olin tikittävästä kolmevuotiaastani erityisen onnellinen.


Askartelimme yhdessä blogiini bannerin.

TUOLI

Minäkin haluan kertoa mikä puu olisin, jos olisin puu (olisin tammi). Näin muissa blogeissa kuvia tuoleista, joihin on kerätty blogin pitäjästä kertovaa tavaraa. Tarkkaa tehtävänantoa en tiedä. Olikohan tavaran määrää tai laatua jotenkin rajattu? Tässä on minun tuolini.

Valkoinen muovituoli. Hylätty, mutta hieman hämäräperäisin keinoin hankittu.

Punaiset lämminvuoriset kumisaappaat. Ehdoton suosikkikenkäparini tänä talvena. Näillä on pompittu esikoisen kanssa monet lätäköt.

Mittanauha. Tälle olisi hauska antaa jotain puuhaa. Mittanauha on minusta myös esineenä jotenkin kaunis.

Omatilan avaimet. Luonnoslehtiö. Tietoisuus työhuoneen olemassaolosta.

Musta moleskine kalenteri. Punainen kuulakärkikynä. Sininen kuulakärkikynä. Sinisellä merkitsen kalenteriin omat menoni, punaisella Jannen.

Vanha Vuokon a-linjainen raidallinen mekko.

Isoäidin neliöistä virkattu peitto. Jotain retroa piti kuvaan saada mukaan. Innostuin viime kesänä virkkaamisesta, mutta yhtään kunnollista neliötä en ole vielä saanut aikaiseksi.

Suuri kirpputorilta löytynyt laukku. Kannan aina mukanani liikaa tavaraa, muistilappusia ja kirjoja.

Tokiosta kirpputorilta löytynyt kaunis japanilainen puurasia, joka on tarkoitettu posliiniastian suojaksi.

Elokuvia: Totoro, Science of sleep, Elefanttimies, In the mood for love.

Kirjapinoja. Meillä on kaikkialla pinoja: sanomalehtipinoja, pyykkipinoja, paperipinoja, dvd-pinoja... Ja puoli kirjastoa lainassa.

Kafkan Nälkätaiteilija. Uskaltaisinpa olla nälkätaiteilija.

KIRPPUTORI
Rakastan kirpputoreja. Tässä eilinen saalis.

Valkoiset vintagekengät Unille
Pienet vihreät lapaset
Neljä kuvakirjaa
Sarviksen valkoinen Majuri
Pieni metallinen avaruusraketti Myrskylle

ENSIMMÄINEN

16. Things That Make One's Heart Beat Faster

Sparrows feeding their young. To pass a place where babies are playing. To sleep in a room where some fine incense has been burnt. To notice that one's elegant Chinese mirror has become a little cloudy. To see a gentleman stop his carriage before one's gate and instruct his attendants to announce his arrival. To wash one's hair, make one's toilet, and put on scented robes; even if not a soul sees one, these preparations still produce an inner pleasure.

It is night and one is expecting a visitor. Suddenly one is startled by the sound of rain-drops, which the wind blows against the shutters.

The Pillow Book of Sei Shonagon


Kuva Peter Greenawayn elokuvasta The Pillow Book